Vammautuminen
Vammautumisen vaiheet
Äkillisten vammautumisen sijaan juoksuvaivat voivat syntyä hitaasti, jolloin kuntojuoksija saattaa vähätellä kohtaamaansa kipua liian pitkään. Vammautuminen on kuitenkin aina merkki siitä, että harjoittelu on tapahtunut liian kovalla teholla: juoksijan olisi jo aikaisemmin pitänyt huolehtia riittävästä palautumisesta ja lihashuollosta tehokkaammin.
Vammautuva juoksija kohtaa useita hoitoa kohti ohjaavia varoitusmerkkejä. Kulkiessaan huolimattomasti merkkien ohi, lähestytään samalla tilaa, jossa juoksuharjoittelun jatkaminen muuttuu kivun voimakkuuden lisääntyessä mahdottomaksi.
Vammautuva juoksija saattaa kohdata vammatilanteen seuraavien havaintojen kautta.
| Vaikutus juoksemiseen ja havainnot juoksun jälkeen |
| 1. Kipu ei tunnu juostessa |
| Vamma-altis alue on hieman arka harjoitusta seuraavina tunteina tai seuraavana päivänä. |
| 2 Kipu ei välttämättä tunnu juostessa |
| Juoksu on ulkoisesti normaalia. Kipu jatkuu juoksun jälkeen. Epämukavuuden voi vielä unohtaa. |
| 3. Vähäinen kipu tuntuu juostessa |
| Kipu ei enää poistu juoksuharjoitusten välissä. Juoksija tietää vammautuneensa. |
| 4. Kipu ei enää poistu harjoitusten välissa |
| 5 Vähäinen kipu lisääntyy erityisesti nopeaa juoksua haittaavaksi vaivaksi. |
| 6 Juoksu muuttuu ontuvaksi juoksijan yrittäessä vähentää tuntemaansa kipua. |
| 7. Edes hidas juoksu ei enää onnistu. Kävelystä on tullut ontuvaa. |
Kuntojuoksija voi itsenäisesti määritellä harjoitustapansa ja -ajankohtansa. Urheiluvammojen syntyyn hänen itsenäisyytensä voi kuitenkin olla kohtalokasta, sillä yksin harjoittelevana hän ei saa osakseen ryhmässä harjoittelevan juoksijan saamia mielipiteitä, kommentteja ja kannustusta. Jo juoksuharjoittelun alkuvaiheissa kuntoilijan kannattaakin etsiä ystäviensä joukosta sellaisia henkilöitä, joiden kanssa hänellä on mahdollisuus tarvittaessa keskustella kohtaamistaan juoksuun liittyvistä ongelmista.
Tärkein vammautumiseen liittyvä yksittäinen tekijä liittyy kuitenkin harjoittelun keskeyttämiseen päivien tai viikkojen ajaksi. Tällä tavoin juoksija voi olla mahdollisimman varma siitä, että hän pystyy palaamaan harjoittelun pariin hyväkuntoisena.
Akillesjännevaiva ilmenee kantapääkivulla
Kuntojuoksijan tuntema kipu kantapäässä voi akillesjännevaivan lisäksi tarkoittaa myös bursiittia so. limapussin tulehdusta tai plantaarifaskiittia so. jalkapohjan kalvojänteen tulehdustilaa.
Akillesjännealueen kipu aiheutuu jännettä ympäröivien liukukudosten tulehduksesta (peritendiniitti), tai jänteen sisäisestä vauriosta tai rappeutumisesta (tendinoosi). Äkillinen liukukudosten tulehdus voi ilmetä jopa yhden ylirasituskerran jälkeen, ja näin erityisesti kylmissä ja märissä olosuhteissa.
Vaivalle altistavia tekijöitä ovat pohjelihasten puutteellinen venyttely, harjoitusmäärän nopea nostaminen, jäykkäpohjaiset harjoitusjalkineet sekä jalkaterän ylipronaatio. Äkillisesti ilmaantuneen tulehduksen tunnistaa jänteen narinasta, ja pitkittyessään tulehdus voi aiheuttaa kiinnikkeitä liukukudosten väliin.
Vaiva saattaa saada alkunsa jänteen joutuessa yhä uuden rasituksen kohteeksi puutteellisen palautusajan jälkeen, tai kun kuntojuoksija aloittaa äkillisesti esimerkiksi mäkijuoksuharjoitusten tekemisen. Jänne kipeytyy vähitellen, ja kipeä kohta voidaan helposti paikallistaa puristamalla jännettä etusormella ja peukalolla. Muita vaivasta kertovia merkkejä ovat jänteessä tuntuva kipu käveltäessä heräämisen jälkeen, aloitettaessa juokseminen, sekä käveltäessä ohutpohjaisilla jalkineilla.
Akuutin tulehduksen hoidossa jänne rauhoitetaan levon, kylmähoidon ja tulehduskipulääkkeiden avulla. Pohjetta voi myös hieroa pehmeäksi, mutta juoksuharjoitteluun ei voi palata ennen kuin kuntoilija pystyy nousemaan varpailleen tuntematta kipua. Kevyt harjoittelu voidaan aloittaa muutamien viikkojen kuluttua vaivojen ilmaantumisesta. Lepokauden aikana voidaan kuitenkin harjoitella varovaisesti pyöräilyn, uimisen ja vesijuoksun avulla.
Kroonisissa vaivoissa jännettä voidaan kuntouttaa aktiivisten kuntoutusohjelmien avulla, ja kantakorokkeen avulla helpotetaan molempien tulehdustyyppien oireita. Tasapainon saavuttamiseksi kantakoroketta voidaan käyttää molemmissa jalkineissa, ja jänteen tervehtymisen myötä korokkeen korkeutta voidaan vähitellen mataloittaa.
Kroonisen tulehduksen hoidossa voidaan apuna käyttää myös kortisonipistosta ja syvälämpöhoitoa. Jos jänteen kiinnikkeet poistetaan leikkausoperaation avulla, niin joskus leikkaus aiheuttaa lisähankaluuksia tuottavia arpikudoksia.
Ongelman edessä
Akillesjännevaiva voidaan todentaa seuraavien kokemusperäisten havaintojen avulla.
-
Jänne on arka
-
Jänteessä tuntuva kipu voi olla pistävä
Akillesjänteen hoidossa voidaan käyttää seuraavia hoitotoimenpiteitä
-
Kantakoroke vähentämään jänteeseen kohdistuvaa painetta
-
Tulehduskipulääkitys (tabletit, geeli)
-
Harjoittelun monipuolistaminen muihin aerobisiin, akillesjännettä vähemmän kuormittaviin lajeihin
-
Fysioterapeutin antama fyysinen hoito
-
Venyttelyn tehostaminen
-
Jänteen operointi
Akillesjännevaiva voidaan välttää esimerkiksi:
-
Käytössä olevat tossut ovat juoksijan jalkarakenteelle oikeat ja niissä on riittävä pehmustus
-
Jänteiden venyttelyyn kiinnitetään riittävä huomio
-
Puutteellisella tekniikalla juostujen ylämäkijuoksuharjoitusten välttäminen
-
Juoksuradalla tehtävien vetoharjoitusten siirto pehmeälle alustalle
