Terveys
Penikkatauti kipeyttää sääriluun
Penikkataudiksi kutsuttu lihasaitiosyndrooma kehittyy lihaksen sisäisen paineen kasvaessa haittaamaan lihaksen verenkiertoa ja hermotusta. Kipu tai arkuus esiintyvät puolivälissä säärtä sisäosan puolella aluetta kosketettaessa tai painettaessa.
Lenkillä kipu esiintyy eniten juoksun alkuvaiheissa, mutta saattaa hävitä myöhemmin. Juoksija tuntee penikkataudin oireet jalan osuessa maahan, sekä jalkaterän liikkuessa voimakkaasti ylhäältä alas jalan saattovaiheen yhteydessä.
Penikkataudin aiheuttajia ovat kireät pohjelihakset ja tiukat akillesjänteet. Vaivan syntymiseen vaikuttaa myös liiallinen kovilla alustoilla juokseminen. Muita aiheuttajia ovat väärinvalittujen tai kuluneiden kenkien käyttäminen, sekä harjoitusmäärän tai -tehon äkillinen lisäys. Penikkatauti haittaa varsinkin nuorten ja aloittavien juoksijoiden harjoittelua: heidän jalkojensa lihakset eivät ole vielä tottuneet juoksemiseen riittävässä määrin.
Ensiapu penikkataudin voittamiseksi aloitetaan pitämällä muutaman päivän mittainen juoksutauko jää- ja tulehduskipulääkehoitoon. Vakavissa tapauksissa tarpeellisen tauon pituus voi olla jopa 4-6 viikkoa. Samanaikaisesti käytetään myös tulehduskipulääkkeitä, hierontaa, jäähierontaa sekä venyttelyä. Omahoidon lisäksi penikkatautia voidaan hoitaa antamalla kipualueelle syvälämpöä, sekä käyttämällä omien mittojen mukaan tehtyjä pohjallisia.
Penikkataudin syntymistä ehkäistään välttämällä äkillisiä juoksualustan tai harjoitustehojen muutoksia. Säären alueen lihaksia voidaan vahvistaa ämpäriliikkeen avulla: ämpärin kahva pehmustetaan, ja ämpärin pohjalle laitetaan hieman vettä. Tämän jälkeen juoksija laittaa ämpärin roikkumaan jalkateränsä päälle ja koukistaa sitten jalkaterää ylöspäin vahvistaakseen säärenlihaksia kestämään askelluksen aiheuttamaa rasitusta.
Vammoista palautuminen vaatii malttia sekä penikkataudista että myös kaikista muista juoksuvammoista palautuminen vaatii kärsivällisyyttä. Kiputiloista kärsvän tärkeitä ominaisuuksia ovat myös aktiivisuus ja suunnitelmallisuus. Vammautumisen aiheuttama lepojakso saattaa juoksijasta tuntua vääryydeltä hänen ponnistelujaan kohtaan, mutta vaivoista selviää harvoin ilman juoksutaukoa.
Jos äkillisen vaivan hoitamisesta selviää muutamassa päivässä, niin silloin juoksija pääsee takaisin aikaisempaan kuntoonsa jo ensimmäisten harjoituspäivien aikana. Jos lepojakson pituus on kuitenkin esimerkiksi useamman viikon mittainen, niin silloin kuntoilijan pitää antaa itselleen riittävästi aikaa aikaisemman harjoitustason saavuttamiseksi so. kaksi päivää jokaista levättyä päivää kohti.
Ensimmäisten harjoituspäivien aikana lenkit voivat olla 20-30 minuutin mittaisia tunnustelulenkkejä. Lenkkien pituutta voidaan lisätä vähitellen. Alkuvaiheessa juoksijan tulee kuunnella elimistöään herkeämättä pystyäkseen reagoimaan nopeasti epätavallisiin kiputiloihin.
Vammoista palautumiseen auttaa myös aktiivisuus muiden lajien harrastuksessa. Sopivia lajeja ovat pyöräily, uinti tai vesijuoksu. Tärkeimpänä asiana tulee huolehtia siitä, että korvaava laji ei kuormita penikkataudista kärsivää kohtaa jalassa. Korvaavat lajit vähentävät juoksijan huolestuneisuutta kuntonsa menettämisestä. Samalla helpotetaan juoksuharjoitusten pariin palaamista paremmassa kunnossa kuin esimerkiksi täyslevon jälkeen.
Suunnitelmallisuus auttaa juoksijaa olemaan aktiivinen juoksutauon aikana ja heti sen jälkeen. Kun potilas huomaa penikkataudin aiheuttaman lepojakson muodostuvan kahdeksi viikoksi, niin silloin hän voi suunnitella liikuntaohjelmansa jo ennakkoon satunnaisten liikkumispäätösten sijaan. Myös juoksuun palaaminen on suunnitelmallisuuden avulla helpompaa: juoksija itse kirjoittaa paperille rauhallisesti etenevän ja paluuta helpottavan harjoitusohjelman.
