Jari Hemmilä
Seuramme aloittaa nuorisotyön
Tampereen Juoksijoiden tiimolta aloitimme toiminnan kolme vuotta sitten. Tämän jälkeen toiminta on vireytynyt ja laajentunut auttamaan seuraan kuuluvia löytämään sekä juoksuseuraa itselleen että parantamaan tuloksia. Tällä hetkellä seurassa on yli sata jäsentä.
Maanantaina meillä oli johtokunnan kokous, jossa teimme historiallisen päätöksen aloittaa nuorisovalmennustyö. Yksi asia on tässä suhteessa muita varmempi: nuorten juoksijoiden saattaminen kohti tulevaisuuden ratakisoja vaatii useiden vuosien työn. Toisaalta oman junioritoiminnan aloittaminen antaa mahdollisuuden kehittää myös aikuisten valmennustoimintaa. Juniorit tuovat itsensä lisäksi mukaansa myös vanhempansa, jotka saattavat siinä samassa innostua juoksemisesta.
Kuluva vuosi sujuu suunnittelutyössä, mutta heti ensi vuoden alkupuolelta olisi tämän hetken tarkoituksena valmennustoiminta aloittaa. Reilut kymmenen vuotta sitten ohjasin junioreita muutaman vuoden ajan 3-4 kertaa viikossa yhteisharjoitusten merkeissä. Samasta asiasta on kyse myös nyt, mutta tämän lisäksi ainakin osa uusista juoksijoista täytyy saada harjoittelun alkuun valmennusohjelman avulla. 12-14 -vuotiaat ovat tässä suhteessa otollista ryhmää. Harjoittelussa ei kuitenkaan pidä ohjautua ainoastaan juoksun esillä pitämiseen; mukaan tuleville täytyy löytyä mahdollisuus myös muiden yleisurheilulajien harrastamiseen.
Olen viime päivinä ollut valmennusasiosta yhteydessä vuosien takaiseen ystävään. Kirjoittelumme keskellä esitin hänelle miesten 5000 metrin tilastot vuosilta 1975 ja 2008. Vuosi -75 tuli vertailuun mukaan vain ja ainoastaan siitä syystä, että tuon vuoden tilastoteos sattuu olemaan eräs kirjahyllyni tilastokirjoista. Tuona vuonna maamme 150. puolen peninkulman tulos kirjattiin numeroin 15.06, kun viime vuonna vastaava tulos antoi tilastosijoituksen 26. Eräälle toiselle ystävälleni kerroin tästä junioriaiheesta sen, että olisihan se hienoa, jos esimerkiksi Tampereen Juoksijoihin liittyisi muutama 14 minuutin vitosen mies, mutta esimerkiksi viime vuoden tilastoa lukemalla tämän asian mahdottomuus on helppo havaita. Asiat on aloitettava valmentajien kouluttamisella ja juniorityön käynnistämisellä.
Miten juniorityömme sitten menestyy ja mitä lopulta saavutamme, jää jälkipolvien arvioitavaksi. 1500 metrin ennätykseni ja samalla Hämeen piirin ennätys vuodelta 1980 on mallia 3.41,71. Voisiko jopa olla niin, että tuon tuloksen tulisi tulevaisuudessa rikkomaan joku oman seuran mies. Tämän asian suhteen toivon parempaa.
Mistä Runnersmagazine on tehty?
Tiedän juoksijoiden pohtivan lenkeillä monenlaisia asioita. Vaikka toisinaan, kohdatessani maantiellä tai maastossa tuskan ilme kasvoillaan juoksevan, tuleekin mieleeni ajatus siitä, että varsinkin juoksutaipaleensa alkuvaiheessa oleva henkilö ei lenkkinsä aikana yleismaailmallisia asioita juurikaan jaksa miettiä: kaikki energia kuluu kehon liikkeessä pitämiseen.
Olen blogiini kirjoittanut muutamia otteita harjoittelustani vuosikymmenten takaa. Kokemukseni harjoittelusta ovat muokanneet ja muokkaavat edelleen ajatuksiani juoksemisesta. Osa periaatteista kantaa itsessään perusperiaatteen leimaa, mutta toiset asiat ovat sellaisia, joita kohtaan olen valinnut vapaamman ajattelumallin. Esimerkeiksi sopivat määräharjoittelu ja venyttely.
Ilman riittävää määrää kilpa- ja kuntojuoksijan on hankalaa päästä juoksu-urallaan eteenpäin. Esimerkkinä tästä se, että ensimmäisenä harjoitusvuotena (1973) juoksin noin vajaat 3000 kilometriä, mutta viimeisenä aktiiviharjoitteluvuotena harjoitusmäärä oli kasvanut yli 9000 kilometrin suuruiseksi. Toisaalta harjoitusmääristä tässä se, että ainakin itselleni viimeksi mainittu määrä täyspitkää työpaivää tehneenä urheilijana oli hieman liikaa. Palaan tähän teemaan tulevissa kirjoituksissa.
Venyttelyn vapaudesta puolestaan se, että venytellä pitää, mutta on vaikea kohdentaa venyttelyn määrää suhteessa sen tehoon. Joku saattaa venytellä keskittyneesti ja hyvällä vastineella kymmenen minuuttia, kun taas toinen saattaa tehdä työtä tupla-ajan saamatta aikaan juuri mitään. Venyttelyyn pätee vapaaehtoismalli erinomaisella tavalla. Tällöin lihasten huoltoon ei suhtauduta pakkotoimenpiteenä, vaan tapana huolehtia varsinkin jaloista juoksijan tärkeinä työvälineinä parhaalla tavalla.
Mutta palataan tämän kirjoituksen otsikkoon alustuksen jälkeen: mistä Runnersmaazine on tehty, tai paremminkin mitkä ovat niitä näkymättämiä periaatteita, jotka toimivat verkkojulkaisun taustalla, ja ilmentyvät lehden artikkeleissa.
Ensimmäisessä lauseessa kerroin juoksijoiden tuumailevan lenkeillä monia asioita. Itse olen viime aikoina pohtinut omia näkymättömiä periaatteitani juoksuharjoittelua kohtaan, ja olen toistaiseksi kirjoittanut asiasta lyhyen listan. Tämän listan avulla tulen jo lähitulevaisuudessa kertomaan lukijoilleni (tällä hetkellä verkkojulkaisua lukee kuukausitasolla noin 4000 yksittäistä lukijaa) siitä, minkä asioiden varaan Runnersmagazine ja omat tietoni ja uskomukseni juoksuharjoittelusta perustuvat. Kyseessä tulee olemaan 5-10 asian kokonaisuus niistä asioista, joihin keskittymällä kilpa- ja kuntojuoksijat tulevat onnellisemmaksi juoksuharrastuksen parissa.
Listaa kirjoittaessani, ja muutenkin elämässä, pyrin välttämään kaikin tavoin tarpeetonta vakavuutta itseäni ja asiaani kohtaan. Kyse on juoksemisesta, ja ainakaan minun mielipiteeni ei voi olla se täydellisin, paras tai virheettöminen.
Tänä iltana luennoin juoksemista innokkaalle ja elinvoimaiselle opiskelijaryhmälle, ja menemme myös lenkille. Hienon ryhmän kanssa oleminen antaa energiaa myös itselle monille tuleville päiville.
Palaan listaan mahdollisesti vielä tämän viikon aikana.
Frank Shorter
Hän täyttää huomenna 62 vuotta, ja hänen vuonna 1972 juoksemansa olympiavoitto on ainakin itselläni vielä hyvässä muistissa. Muistiani helpottaa kuitenkin se, että vuosina 1980 ja 1983 minulla on kunnia kilpailla Frank Shorterin kanssa 15 kilometrin mittaisessa Tulsa-juoksussa. 1980 Shorter oli kisassa toinen ja minä kolmas, ja kolme vuotta myöhemmin olin itse edelleen kolmas, ja Frank oli muistaakseni viides.
Shorterin voitto Münchenissä oli yllättävä, ja juostessaan kilpailun viimeistä kierrosta Shorter joutui vihellyskonsertin kohteeksi. Tämän taas aiheutti se, että yleisö oli hetkeä ennen Frankin maaliintuloa joutunut huijauksen kohteeksi. Tuntematon opiskelija oli jollain tavalla päässyt juoksureitille ja lopulta aina maaliin saakka, jossa hän sitten sai maratonin olympiavoittajalle kuuluvat suosionosoitukset. Tapahtuman sijaiskärsijäksi itselleen täysin tuntemattomasta syystä joutui sitten todellinen olympiavoittaja, syntymäkaupungissaan mestariksi juossut Shorter.
Toinen amerikkalaismaratoonari Kenny Moore oli Münchenin maratonilla neljäs. Sittemmin Moore on kirjoittanut useita artikkeleita ja kirjoja suuresti pitämästään kestävyysjuoksusta.
Suuret juoksijat -teos on julkaistu vuonna 1984, ja Kariston kustantaman kirjan ensimmäinen kappale Pitkä sininen viiva: Münchenin olympiakisat 1972 kertoo olympiamaratonista. Hieno kappale päättyy Shorterin ja Mooren hienoon vuoropuheluun.
Asunnossamme pinosimme likaisia pyyhkeitä ja vain kerran käytettyjä valkoisia kenkiä. Oli tullut pakkaamisen aika. Frank mietiskeli hiihtäjäksi siirtymistä.
-Tiedätkö mitä, minä sanoin, - olin koko ajan kuvitellut, että olympiavoittaja on jotain äärettömän erikoista.
Frank silmäili minua lohduttavasti ikään kuin hän olisi halunnut suojella minua tältä viimeiseltä pettymykseltä. - Ja sitten sinä huomasitkin, että se olin vain minä.
Kiitos Kenny Moorelle hienoista sanoista. Frank Shorterille puolestaan syntymäpäiväonnittelut.
Testaus on tarpeellista
Aloitin valmennuksen vuonna 1994. Aluksi toimin seuravalmentajana, mutta juoksijamäärän lisääntyessä seurauskollisuuteni ensin väheni ja poistui sitten lopulta kokonaan. Tällä hetkellä valmennan täydellä höyryllä kahta juoksijaa kotimaassa, ja yhdelle ulkomailla opiskelevalle juoksijalle lähettelen suosituksia harjoittelusta, vaikkakin kevään ja kesän aikana myös hän liittyy taas seuraamme.
Viime lauantaina olimme kaksikon kanssa tekemässä tasavauhtisen kovan juoksun testiä tarkkaan mitatulla 2.5 kilometrin reitillä. Mukaan reitille tuli kolmaskin juoksija, ja tällä kertaa oli ohjelmassa 8,5 kilometrin matka. 8-10 kilometrin testi oli suunnitteilla, ja mainittuun ituuteen päädyin lähinnä reitin mittauspisteiden kautta.
Tasavauhtisen kovan testissä on tarkoituksena paikantaa juoksijan anaerobinen kynnysvauhti. Siis se vauhti, jota juoksija pystyy ylläpitämään pitkähkön aikaa oman hapenottokykynsä turvin. Tiellä tehtävä testi on suorituksena väritön, mutta paljastava: alkuverryttelyn jälkeen kiristetään kengännauhat ja syöksytään kohti puolen tunnin puristusta.
Kynnysvauhdin voi testata myös monella muulla tavalla, ja kuntoilijoiden keskuudessa ovatkin tulleet suosituiksi varsinkin nousevalla vauhdilla juostavat tuhannen metrin vedot. Niissä juoksijalta kartoitetaan sekä aerobisen että anaerobisen kynnyksen sijaintikohtaa maitohappopitoisuuden avulla. Oikeaan lopputulokseen voi päästä monella tavalla.
Lauantain testissä Jarno ja Pasi juoksivat vuodenaikaan nähden hyvää 3.20-25 kilometrivauhtia. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että muutaman tulevan viikon aikana heidän vauhtinsa tasavauhtisissa kovissä juoksuissa on 5-10 sekuntia testitulosta hitaampaa vauhtia. Tasavauhtiset puolestaan juostaan puoli minuuttia kovia hitaammin, ja kevyet lenkit voi kovaan nähden juosta 60-90 sekuntia hitaammin. Keväällä miesten vauhdin pitäisi olla 15-20 sekuntia nopeampaa.
Juoksemamme testi on osa suomalaista juoksuharjoitteluperinnettä. Itse muistan juosseeni samoja testejä 7-15 kilometrin mittaisina, ja niiden avulla laitettiin vauhdit paikalleen nyrkkituntumalta. Oma harjoitusvauhtien tarkkailu tapahtui mittaamalla kartasta 200-500 metrin mittaisia tieosuuksia, joiden aikana sitten katseltiin kello hieman tarkemmin. Harjoitusvuosien aikana vauhdin arviointikyky koheni, ja vähitellen myös sisuskalut alkoivat kertoa omia totuuksiaan käytetystä vauhdista.
Kilpajuoksijalla on peruskestävyyskauden aikana edessään iso työmaa: juoksumäärää pitäisi lisätä, kynnysvauhdit pitäisi saada ylös, nopeusominaisuudet täytyisi pystyä säilyttämään, juoksutekniikkaan pitäisi löytää helppoutta, kikkailua pitäisi välttää. Peruskuntokausi kestää aina maaliskuun loppuun saakka, ja kuluneen valmennusviisauden mukaan juoksijat tehdään talvella ja hiihtäjät kesällä.
Tasavauhtisen kovan testiä voin suositella kaikille määrittämään harjoituksissa ylläpidettävää vauhtia. Jos joku kaipaa asiaan ohjeita, niin annan mielelläni lisäneuvoja.
Kansainvälistä pistelaskentaa
Berliinin yleisurheilun MM-kisojen jälkitunnelmissa otin ensimmäiseksi vertailutulokseksi Jamaikan Usain Boltin 100 metrin maailmanennätyksen 9.58. Pistelaskutaulukossa se tuottaa kokonaista 1374 pistettä. Kun vastaavan pistemäärän tulokset kaivetaan esiin muutamasta yleisurheilulajista, niin tulossarjaksi muodostuu 400 m – 42,09; 1500 m – 3.21,17; 3000 m – 7.09,40; 5000 m – 12.16,72; 10.000 m – 25.30,69; maraton 1.58.55; seiväs 6.40 metriä; 3-loikka 18.99 ja keihäs 100 metriä ja 37 senttiä! Ainakin itselleni Usain Boltin ja monien muiden huippuyleisurheilijoiden suoritukset tulevat monipuolisella tavalla todeksi tämän pistelaskumekaniikan avulla. On se Bolt huima nuori mies.
Paljon hänestä ei jälkeen jää estejuoksija Jukka Keskisalo, jonka esteiden SE-noteeraus 8.10,67 antaa hänelle Kansainvälisen Yleisurheiluliiton (IAAF) taulukossa 1213 pistettä. 100 ja 200 metrin juoksuissa Keskisalon tulos on saman arvoinen kuin tulokset 10,00 ja 20,10. Keskimatkoilla 1500 ja 3000 metriä sujuisivat aikoihin 3.32,27 ja 7.34,36. Pitkillä matkoilla (5000 ja 10.000 metriä) saman arvoisia aikoja ovat 12.59,90 ja 27.08,52. Ehkäpä suuren yleisön on helpompi ymmärtää Keskisalon hurja estetulos sileiden ratamatkojen kautta. Nyt luulen niin, että hänen viime kesän suoritusten arvoa ja tasokkuutta ei maassamme ymmärretä riittävän tarkkaan.
IAAF:n taulukoista voi myös kuntoilija etsiä tietoja maantiejuoksujensa paremmuusjärjestyksestä. Esimerkiksi miesten sarjassa 10 kilometriä aikaan 44 minuuttia, puolimaraton tulokseen 1.43.24 ja maraton loppuaikaan 3.55.58 näyttävät antavan saman pistemäärän.
Pisteet ovat kuitenkin aina vain pisteitä. Niiden avulla voi arvottaa varsinkin huippu-urheilijoiden suorituksia, mutta esimerkiksi kuntojuoksijan pitää etsiä iloa harjoitteluunsa ennenkaikkea vuodenajoista, tunnelmasta harjoitusten aikana ja niiden jälkeen, pienistä tulosparannuksista sekä liikuntavuosien aikana syntyneistä ystävyyssuhteista.
