Lenkki voi olla kuin junamatka
Matkustan suhteellisen paljon junalla. Olen kuullut usean henkilön valittavan junien myöhästelemisestä, mutta minä kuulun tyytyväisten matkustajien joukkoon. Kaikki on kiinni omien aikataulujen järjestämisestä. Lisäksi kaikilla junaa käyttävillä on käytössään puhelin, jolla on vaivatonta ilmoittaa myöhästymisestä esimerkiksi muille kokouksen osallistuville.
Osa junalla matkustamisen riemuihin liittyy muiden matkustajien kohtaamiseen. En puutu tässä moniin epäkohteliaisiin tapoihin päästä istumaan ikkunan viereen, vaan siihen, että usein junamatkan aikana on mahdollisuus kohdata kiinnostavista asioista keskusteleva henkilö. Itselleni näin tapahtui jälleen kerran viime viikon perjantaina, jolloin ostin paikan työskentelyhyttiin. Matkan aikana tarkoitukseni oli kirjoittaa ajatuksia yhdestä sun toisesta asiasta, mutta toisin kävi. Matka Helsingistä Tampereelle sujui mukavalla tavalla keskusteltaessa kansainvälisestä politiikasta, ihmisten käytöstapoista, fyysisestä kunnosta ja työelämän vaatimuksista. Mukavan keskustelun merkeissä sujuneen matkan jälkeen tunsin oloni varsin auvoisaksi. Jos keskustelukumppani lukee tätä blogia, niin nyt se on terveisten paikka: jatka samaan tyyliin.
Myös juoksulenkin pitäisi ainakin toisinaan muistuttaa junamatkaa. Liian usein on kuitenkin niin, että lenkki juostaan samalla vauhdilla ja reitillä. Tässä suhteessa hyviä keinoja muuttaa lenkki kokemani junamatkan kaltaiseksi so. yllätykselliseksi voisivat olla vauhtileikittelyn lisääminen harjoituksissa, juokseminen kaverin kanssa tai ylipäätään ottaen lenkille lähteminen hyvillä mielin uusia asioita odottaen.
Hyvään mieleen kannustavat sanat kirjoitin siitä syystä, että muutama viikko sitten ollessani opiskelumatkalla Helsingissä kohtasin lenkiltä palatessani lenkille lähtevän. Sanoin hänelle hyvät huomenet, mutta sain vastineeksi murjottavan ilmeen. Mielessäni käväisi nopeasti ajatus siitä, että jos lenkille lähtö on ainakin ilmeestä päätellen huomattavan vaikeaa, niin miksi vaivautua.
Kaiken tekemisen tulisi kaiketi olla ainakin jossain mittakaavassa vapaaehtoista. Kuten juoksemisen uusia asioita odottaen. Sopiva aloitus voisi liittyä vaikkapa toisen juoksijan tervehtimiseen, josta ainakin itse olen lenkeilläni suuresti nauttinut. Junamatkan ja juoksulenkit kannattaa monien muiden asioiden lisäksi käyttää hyödyksi, sillä milloinkaan ei voi tietää pienen tervehdyksen tai vaihdetun sanan aloittamia tapahtumia.
