18.11.1959
Onko siitä jo niin kauan aikaa. Syntämästäni nimittäin. Täytän tänään 50 vuotta, ja tässä suhteessa suurimman eron nuoruuteen huomaa tietenkin juoksunopeuden vaimenemisesta sekä palautumisen hidastumisesta.
Muuten tähän astisen elämäni aikana on kyllä sattunut yhtä sun toista. Joskus parikymmentä vuotta sitten luulin jo tietäneeni jotain elämästä ja elämisestä, mutta sen jälkeinen aika on jalostanut ajatukseni uuteen muotoon. Vuosikymmen sitten saatoin vielä luulla olevani joissakin asioissa oikeassa, mitä ikinä se tarkoittakaan, edes toisinaan, sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että oikeassa olemista tärkeämpää on ymmärtää ystävää ja tukea tuttavaa lyhyen yhteisen matkamme aikana sen sijaan, että kertoisi aina omista asioista ikään kuin ystävän kustannuksella.
Millainen minusta sitten on tullut 50 vuoden aikana, millaiseen muotoon olen jalostunut. Kun aloitan myönteisistä piirteistäni, niin nostan esiin sanat myönteinen, auttavainen ja jossain määrin myös järjestelmällinen. Olen huomannut erään tärkeistä elämäni ohjeista olevan sen, että pyrin auttamaan minuun tukeutuvia ihmisiä edss hetken matkaa heidän valitsemallaan tiellä. Nykyään suuri osa tästä osa-alueesta kohdistuu juoksuvalmennukseen ja -luennointiin, mutta varsin usein saan myös toimia korvana, saan keventää tuttujen painolastia kuuntelijana ja jossain määrin myös neuvonantajana.
Myönteisyyttä olen tarvinnut elämäni aikana lukemattomissa tilanteissa. Myönteisyydestä ei maassamme ole varsinaista haittaa, mutta toisinaan myönteisyys jää kielteisyyden alle. Myönteisyyteen liittyviä asioita ovat myös uskallus, asioihin tarttuminen ja myötäeläminen, ja nämäkin asiat olen itsestäni oppinut löytämään.
Muutaman kritiikin piikin itseeni myös kohdistan. Joidenkin tapaamieni ihmisten mielipiteet ovat toisinaan siinä määrin mustavalkoisia, että en aina kykene käsittämään heidän esittämiensä ajatusten perimmäisiä tarkoitusperiä. Olen pohtinut kohdallani asian siihen malliin, että kun kohdalleni osuu ilkeämielisiä mielipiteitä kauppaava henkilö, niin ainakin toisinaan on parempi antaa asioiden olla hänen esittämällään tavalla. Pitäisi kehittää omaa kykyä ohjata toista ymmärtämään vastakkaisia tai poikkeavia mielipiteitä.
Juokseminen. Synnyin juoksijaksi katsellessani Juha Väätäisen kultajuoksua Helsingin EM-kisoissa vuonna 1971. Varsinainen juoksijan ura käynnistyi vuonna 1973, ja tähän päivään mennessä olen kuluttanut maanteitä epätarkan arvion mukaan noin 170.000 kilometrin arvosta. Parhaat ystäväni ovat juoksijoita, valmentajia, valmentamieni urheilijoiden vanhempia. Juoksulenkki on edelleen mitä suurin nautinto, ja vaikka kilpailenkin enää vain toisinaan, niin silti viikkoharjoitusohjelmaani tulee aina kuulumaan 1-2 kovaa harjoitusta.
Ystäviäni ja tuttujani, sekä niitä, jotka ovat sanoistani ja läsnäolostani saaneet jonkinlaista arvoa elämäänsä, haluan kiittää menneistä ja myös tulevista vuosista. Ja kun joskus tarvitsette apua, neuvoa, ohjausta, niin tällä ollaan myös tulevaisuudessa.
