Robert de Castella

Olin eilen katsomassa jääkiekko-ottelua livenä ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Lapsuudessani kävin seuraamassa kiekkoa Hakametsän hallissa useiden vuosien ajan, ja itsekin pelasin tamperelaiseen tapaan kiekkoa juniorisarjoissa ennen juoksulle antautumista. Sittemmin olen seurannut kiekkoa lähinnä satunnaisesti televisiosta. Huomattavan pitkä kiekkokausi kiinnostaa vain ajoittain, ja sama pätee esimerkiksi MM-kisoihin, joiden finaaliottelut kyllä herättävät kiinnostukseni.

Eiliseen otteluun minut kutsui ystäväni Jari Nurmisto, ja kiitos hänelle siitä. Jari juoksi aktiivivuosinaan tulossarjan 1.53, 3.42, 7.59, 13.55 ja 28.53. Tutustuimme toisiimme miehuusiän kynnyksellä, ja vuoden ajan opiskelimme Yhdysvalloissa samaan aikaan. Vuosina 1985-86 asuimme Tampereen Kissanmaalla saman kadun varrella, ja lokakuun alusta aina maaliskuun loppuun asti, siis peruskuntokauden ajan, tapasimme toisemme aamuisin kello 6.30 aamulenkkiä varten. Juoksimme tavallisimmin 10-12 kilometriä, ja lenkkien aikana ystävyytemme syveni. Kuuden kuukauden aamulenkeiltä ei paljoakaan jäänyt parannettavaa, sillä vain yhden kerran meiltä jäi aamujuoksu väliin. Liekö syynä ollut pakkanen, sitä en enää muista.

Juttelemme Jarin kanssa säännöllisesti kestävyysjuoksusta, ja näin tapahtui myös eilen siinä kiekkoilun lomassa. Useiden asioiden joukossa puhelimme eilen tietämiemme juoksijoiden harjoitustavoista, ja esille nousi australialainen Robert de Castella. Vahvarakenteinen ”Deeks” voitti Helsingin MM-kisojen maratonin vuonna 1983, ja tämän lisäksi hän voitti Kansainyhtesön maratonin vuosina 1982 ja 1982. Olympialaisissa de Castella esiintyi neljä kertaa. Maratonennätyksensä 2.07.51 hän juoksi vuonna 1986 voittaessaan Bostonin maratonin.

Jari talvehti aktiiviuransa aikana kertaalleen Australiassa, ja de Castellan hän tiesi harjoitelleen viiden vuoden ajan keskimääräistä 192 kilometrin viikkotahtia. Vuosimittarilla se tarkoittaa noin 10.000 kilometriä. Tim Noakes käsittelee loistavassa teoksessaan Lore of Running Robert de Castellaa yhden kappaleen verran. Australialaisen harjoittelusta hän antaa seuraavan esimerkkiviikon.

Uransa jälkeen Robert de Castella kertoi, että harjoituksissa hän ei millään tavalla nauttinut kivusta, mutta samalla hän kuitenkin tiesi kivun olevan menestyksestä maksettavan hinnan. Tässä näytteitä australialaisen huimista loppukireistä.

Omasta harjoittelusta tässä vaiheessa se, että aamuiskut ovat jatkuneet. Tänään aamusta yhdeksän kilometriä kevyttä, mutta eilen 25 minuuttia kovaa, siis sellaista 3.30-35 kilometrivauhtia. Myös mäkihyppelyä olen pitänyt ohjelmassa jokaisella lenkillä. Alussa hyppymäärä oli 40-50 loikan luokkaa, mutta tekniikan ja lihaskunnon kasvaessa pystyn tällä hetkellä hyppäämään jo yli sata hyppyä.