Suomalaisen juoksun dokumentti
Mestarivalmentaja Kari Sinkkosen rooli suomalaisen juoksuvalmennusjärjestelmän luojana 1970-luvulla oli huipputärkeä. Karin tehtävä piirivalmentajasta maamme juoksijoiden ykkösvalmentajaksi kulki Arthur Lydiardin viitoittamalla tiellä. Lydiard toi maamme valmentajien ja juoksijoiden tietoon uusiseelantilaista valmennustietoa, ja hänen mestarioppilaitaan olivat olympiavoittajat Peter Snell ja Murray Halberg.
Lydiardin harjoitusmetodit olivat kestäneet kovimman olympiatason tarkastelun, mutta Suomen ilmastoa varten Sinkkonen teki Lydiardin harjoitusrakenteisiin muutoksia. Syntyi suomalainen valmennuslinja, jota toisinaan kutsuttiin myös nimellä Sinkkonen-Lydiard -linja.
Kari kokosi menestysvuosien tiedot yhteen kirjassa Suuren suomalaisen 1970-luvun juoksun dokumentti. Kirjaan on koottu kaikki se tieto, jonka avulla maamme juoksijat menestyivät 1970- ja -80 -luvuilla. Laaja-alaisessa kirjassa on huomattavan paljon tietoa, ja yhä edelleen kirjan opetukset tarjoavat ainakin itselleni viisautta. Valitettavasti taitaa kuitenkin olla niin, että suuri osa nykyisistä juoksuvalmentajista ei enää tiedä mitään Sinkkosesta tai Lydiardista, joka kestävyysjuoksuvalmennukseen liittyen on suuri häpeä.
Harjoittelin käytännössä koko juoksu-urani Sinkkosen opeilla, ja urani loppuhetkillä Kari itseasiassa oli hetken aikaa valmentajani. Oma leimuava liekkini kovaa harjoittelua kohtaan oli tuolloin hiipumassa, joten yhteistyömme jäi lyhytaikaiseksi.
Karin poistuttua valmennuksen johtotehtävistä maahamme ei jäänyt elämään mitään tiettyä johtavaa valmennusideologiaa tai muutamaa tasavahvaa kokonaisnäkemystä harjoittelusta. Lisäksi 1980-luvulle voidaan ajoittaa maamme juoksijoiden aloittama tapa pudottaa kilometriämääriä ja lisätä nopeuskestävyys- ja nopeusharjoitusten määrää. Lisäksi lapset ja nuoret kiinnostuivat yhä uusista lajeista, raha alkoi näytellä suurempaa roolia, kestävyysjuoksu menetti kiinnostustaan, ja monien asioiden yhdistyessä toisiinsa alkoi samalla suomalaisen kestävyysjuoksuviisauden uloslyönti.
Alun perin minun piti tänään ottaa kuva verkkojulkaisun sivuille mäkihyppelyä kuvaavasta sivusta, mutta se jää nyt toiseen kertaan, ja samaan yhteyteen käyn myös hyppäämässä muutaman askeleen havaintojen tekemistä varten. Harjoittelusta se, että aamu käynnistyi jälleen tasavauhtisella kovalla. Lähdin verryttelemään kello 6.45, ja minuutit aikavälillä 7.00-7.25 sujuivat sitten TV kovan merkeissä siellä anaerobisen kynnyksen kohdealueella. Tiistain kovaan verrattuna sujui juoksu tänä aamuna mukavammin, jos se nyt on oikea sana kuvaamaan räkä poskella juoksemista.
Saapuessani kotiin tuli radiosta uutisten jälkeen Hurriganesin Roadrunner. Se hymyilytti, ja samalla hyvä harjoitusaamu tuli laitettua pakettiin oikein aiheesta kertovan musiikin säestyksellä.
