Harjoittelu on sujunut

Perjantai päättyi osaltani tasavauhtisen kovan juoksemiseen Pyynikillä, missäpä muualla. Harjoitus oli ihan ok, vaikka pienessä kiireessä sen jouduinkin juoksemaan. Aikaisemmasta kilometrivauhtien tarkkailusta viisastuneena juoksin 20 minuuttia tuntuman mukaan, mutta loppupuolella hieman kiihdytin vauhtia.

Lauantai ja sunnuntai sujuivat kilometrien keruussa. Ei mitään superpitkiä suorituksia kuitenkaan. Lauantai käynnistyi 20 kilometrin juoksulla, ja sunnuntaina oli vuorossa kahden tunnin taivallus, ehkä sellainen 25 kilometriä. Molemmat juoksut olivat hienoja, ja kaiken lisäksi säätilakin suosi matkan taittuessa aamu-usvasta auringon alle.

Eilinen lenkki jäi puolen tunnin pituiseksi johtuen Cooper-testin järjestelyistä, mutta tänään aamulla otin vahingon takaisin juoksemalla jo ennen kello kahdeksaa tasavauhtisen kovan 25 minuutin mittaisena. Viime talvena juoksin muutamia kertoja joko TV kovan tai sitten 3-4 kertaa viisi minuuttisen heti aamutuimaan. Alkuvaiheessa elimistö hieman huutaa, mutta saman pituisia ovat minuutit aamulla ja illalla. Vauhti aamujuoksuissa ei ole illan veroista, mutta tästä asiasta en huolta kanna. Syke nousee kaikissa tapauksissa, ja nyt aamusta mittasin heti juoksun päälle sykkeeksi 170-75 lyöntiä minuutissa.

Vaativista iltaharjoituksista aamun erottaa selkeimmin tahtotilan vaatimukset: illalla kovan juokseminen on kepeämpää, mutta aamulla tehty kova harjoitus puolestaan antaa karhun voimat. Tuntuu siltä, että koko maailman voi nostaa kämmenelle, ja samalla voi kuunnella kuinka juoksijat ympäri maailmaa kopsuttelevat lenkkitossuillaan kevyitä, puolikovia ja kovia harjoituksia.

Suosittelen kovaa aamuharjoitusta toisinaan, jos ei muuten, niin kokeellisessa mielessä.