Suomi
Miika Takalan tavoitteena on EM-maraton
1. Millaiset ovat kauden tavoitteet so. oletko siirtämässä harjoittelua yhä enemmän kohti maratonia.
Kauden 2010 tavoite on parantaa ennätyksiä kaikilla matkoilla. Lähinnä se tarkoittaa puolen tunnin alittamista kympillä ja 2.20 alittamista maratonilla. Myös EM-maraton on ollut motivoiva tekijä kauteenlähdettäessä. Tarvittava raja menee rikki jos on mennäkseen. Jos ei mene niin jatkan ratakautta normaalisti keskittyen kuitenkin pidemmille
matkoille. Silti se neljän minuutin raja tonnivitosella on edelleen alittamatta ja miehellä on ikää jo 31 vuotta. Kaikkea ei voi kuitenkaan haalia enää tällä iällä ja siksi lienee viisasta keskittyä kestomatkoille.
2. Koska kyseessä on EM-vuosi, niin olisi hienoa saada kisoihin useita suomalaisia. Millaiset mahtavat olla tulosrajat, ja mitä SUL pitää omina kriteereinään.
Tietojeni mukaan varmoja lähtijöitä ovat 2.18 alittajat. Tämä on myös järjestäjien virallinen raja. Kisoissa on myös joukkuekilpailu, ja kukin maa saa lähettää yhteensä viisi juoksijaa. Suomen kohdalla, mikäli kaksi 2.18 alittajaa löytyy, voitaisiin lähettää lisäksi jopa kolme 2.20 alittajaa. Tietysti olisi mahtavaa, jos kotimaisia maratoonareita olisi useitakin viivalla. Lisäksi kun tiedetään, että maratoonariksi ei kypsytä vuodessa tai kahdessa, niin kisamatka olisi
monelle palkkio kovasta työstä sekä motivoisi jatkamaan edelleen.
3. Onko harjoittelussasi tapahtunut millaisia muutoksia verrattuna edellisiin vuosiin.
Olen juossut vuodesta 1995 lähtien säännöllisesti, kun 17-vuotiaana saavuinTansaniasta Suomeen. Näitä juoksuvuosia kun laskee yhteen, saadaan aikaiseksi kohtalainen treenipohja. Viime syksystä lähtien olen harjoitellut
vammoitta pieniä sairasteluja lukuun ottamatta. Minulle turhat punttiharjoitukset olen jättänyt väliin, ja olen keskittynyt enemmän olennaiseen. Keskivartaloa vahvistan päivittäin ja pidän näin alaselkä- ja SI-nivelvaivat loitolla. Pitkä lenkki on ollut ehkä entistä pidempi, ja rataharjoituksissa olen juossut enemmän määrää hölkkäpalautuksella seisoskelun sijaan.
4. Mitkä ominaisuudet ovat erityisesti olleet työn alla/kehittämisen kohteena.
En sanoisi olisiko mitään erityistä valmentajan kanssa mietitty. Perustyön jatkuminen on ollut teemana sekä pienten riskien ottaminen harjoittelussa. Lähinnä tämä näkyi Etiopian leirillä, missä piti uskaltaa juosta kovillakin sykkeillä. Miehellä on jo sen verran ikää, että pohjat riittävät eikä riskiä ylikunnosta ole. Silti juoksen kevyet lenkit edelleen kevyillä vauhdeilla ja uskallan levätä sairaana ollessani. Varsinaisia perinteisiä TV-kovia minulla on melko vähän ohjelmassa, mutta nopeusvetoja ehkä muita maratoonareita enemmän.
5. Puolikas sujui hienosti. Kerro valmistautumisesta kisaan ja juoksusta myös.
Kilpailin hallikaudella kerran tonnivitosella ja kaksi kertaa kolmosella. Turun SM-halleissa juoksin ennätysaikani ja tiesin ”nopeuteni” riittävän. Kolmisen viikkoa harjoittelin määrällisesti hiukan enemmän sekä tein hallissa pidempiä vetoja. Kisaviikolla olin jo aika väsynyt ja arvelin jo kisan menevän huonosti. Uskalsin kuitenkin keventää aiottua enemmän ja se auttoi!
6. Millaiset tavoitteet olet asettanut Rotterdamiin, väliajat, loppuaika, juoksutapa.
Haagin puolikkaasta rohkaistuneena (1.06.04) olen arvellut pystyväni 1.08.30 puolimatkan aikaan. Silloin en olisi vielä kuluttanut polttoainetta liikaa ja pienellä hyytymiselläkin pystyisin kohtalaiseen aikaan, oli se sitten mikä oli. Rotterdamissa on useita samantasoisia eurooppalaisia juoksijoita ja uskoisin sopivan porukan löytyvän helposti. Valitettavaa kun on, että 2.20 tasoisia juoksijoita ei Euroopan muistakaan maista löydy pilvin pimein. Geeliä otan joka juomapisteellä ja nestettä omista pulloista. Mahani kestää onneksi eri urheilujuomia ja mikäli oma pullo ei löydy voin napata myös järjestäjien juomia. Geeliä tosiaan olen joskus ottanut kymmenenkin kappaletta mikä kuulostaa jonkun mielestä jo turhalta..
7. Onko ollut vaivoja ja jos, niin millaisia.
EM-maastot jäivät harmittavasti väliin flunssan vuoksi, toisen flunssan sairastin tammikuun alussa mennessäni Etiopiaan. Muljautin siellä nilkkani aika pahasti ja Suomeenkin palattuani pari kertaa. Juuri nyt on myös pieni
räkätauti päällä, mutta kuumetta ei ole. Nämä pikkuvaivat huomioiden olen saanut harjoitella terveenä.
8. Millaisia ovat olleet kokonaisjuoksumääräsi ko. talven aikana.
Lopetin viikkokilometrien laskemisen viime keväänä, kun kantapäähäni tuli rasitusmurtuma. En enää päivittänyt Juoksija-lehden harjoituspäiväkirjaa vaan ainoastaan Polarin treenipäiväkirjaa. Siihen on vaikeaa laskea viikkokilometrit, mutta arvioisin niiden pyörivän 160km paikkeilla. Kun juoksen säännöllisesti 10km aamulenkkejä ja illalla usein 20km niin luotan pohjien pysyvän kunnossa.
9. Olet kiertänyt juoksijana maailmaa leireillä ja kilpailuissa. Onko olemassa asioita, joita haluaisin maailmalta kotiuttaa Suomeen, valmennusjärjestelmä, yhteen hiileen puhaltaminen jne.
Olen juoksija Simo Wannaksen ajatusta käyttäen 2000-luvun hippi. Pidän matkustamisesta ja uusiin harjoituspaikkoihin tutustumisesta. En mene aina sinne, minne muut suomalaiset matkustavat vaan tutustun mielelläni myös muun maalaisiin. Ennakkoluulottomuus ja halu oppia muilta kantavat eteenpäin. Elämän tähyily makaronin läpi vain omasta näkökulmasta on aika turhaa.
Säännöllinen elämäntapa on mielestäni yksittäisiä kovia treenejä tärkeämpää. Ryhmäharjoittelu kehittää myös, mutta oman kropan kuuntelu on ehkä vielä olennaisempaa. Positiivinen elämänasenne auttaa silloin kun on vaikeaa.
Täytyy kuitenkin muistaa, että juoksu on vain yksi tärkeä sivuseikka elämässä. Vaikka se on kuolemanvakavaa, ei se voi olla koko elämä. Pettymyksiä tulee ja kuinka urheilija niistä selviää erottaa hänet muista. Suomalaisille on perinteisesti ollut vaikeaa yhdessä oleminen ilman alkoholia. Ehkä pientä muutosta on havaittavissa. Rantaruotsalaisilta olisi paljon opittavaa.
10. Miten kautesi jatkuu maratonin jälkeen ja millaisin tulostavoittein.
Tarvittavan rajan alittuessa tai jäämättä alittumatta elämä jatkuu. Keväällä on SM-maastot ja Pohjoismaiden kymppi. Kesällä kilpailen ehkä hiukan säästellen jos valinta EM-kisoihin tulee. Edellä olen maininnut jo tavoitteeni ajallisesti.
11. Miten tankkaat maratonille, ruoka, nesteet, valmistava juoksu.
Viimeksi ennen Jyväskylän Finlandia/ SM-maratonia juoksin vielä maanantaina 4x2000m 3.05 kilometrivauhdilla. Keskiviikosta alkaen aloin syömään normaalia tuhdimmin ja pidin huolen että nälkä ei päässyt iskemään. Päivää ennen kisaa söin normaalia monipuolista ruokaa ja huolehdin levosta.
12. Mitkä ovat juoksijana parhaita ominaisuuksiasi.
Ehkä periksi antamattomuus, pitkäjänteisyys ja säännöllisyys. Lahjakkuudesta en niinkään puhuisi vaan kovalla työllä tehdyistä tuloksista. Tiedoksi vain, että alitin yhdeksän minuuttia kolmosella muistaakseni vasta 22-vuotiaana! Toisaalta kestävyyspohjani oli heikko ja sen luominen vei kymmenen vuotta ennen kuin kilpailin ensimmäistä kertaa Kalevan kisoissa Vaasassa 2004.
13. Millaisia asioita olet oppinut afrikkalaisilta juoksijoilta.
Rentous, avoimuus ja peruspositiivinen elämänasenne. Silloin kun harjoitellaan, harjoitellaan todella kovaa ja muuten otetaan rennosti. Muutenkin afrikkalaiset näennäisestä puutteesta huolimatta näyttävät omistavan jotain, mikä meiltä länsimaalaisilta on hukkunut kauan aikaa sitten.
14. Kuka on esikuvasi juoksijana.
Haile Gebrselassie, vaatimattomista oloista kestävyysjuoksun legendaksi. Yhdessä haastattelussa Haile ihmetteli, miksi Nelson Mandela ei katkeroitunut vaikka vietti 27 vuotta vankilassa. Samaa ihmettelen itsekin. Elokuvaa Invictus katsoessani silmäni olivat kosteat useaan kertaan.
15. Muuta mieleen tulevaa.
Reconsiliation and forgivenes eli sovinto ja anteeksianto (elokuvan Invictus teemat).
Joonas Harjamäellä sujuu hyvin
Suomessa Seinäjoen seudun Urheilijoita edustava Joonas Harjamäki juoksi viime viikon sunnuntaina Yhdysvaltain Seattlessa uuden hienon ennätyksensä 8.10,82. Juoksuun estejuoksun Suomen mestari kertoi osallistuneensä ilman sen kummempia tavoitteita.
”Minulla ei ollut omasta kunnostani mitään hajua ennen kisaa, ja olisin ollut melko tyytyväinen juostessani vain alle vanhan halliennätykseni 8:31”, kertoo Teksasissa opiskeleva juoksija.
Kisassa oli mukana suuri juoksijajoukko, ja ennen juoksua Harjamäellä oli ajatuksissaan varsin selvä taktiikka.
”Päätin ennen kisaa yrittää roikkua pääryhmän mukana niin pitkään kuin mahdollista. Ajattelin pääryhmän loppuryhmän juoksevan noin 8.20:n loppuaikaan tähtäävää vauhtia. Ensimmäiset kaksi kilometriä vain juoksentelin ryhmän mukana, ja vauhti tuntui varsin helpolta, vaikka 2 kilometrin valiaikani 5.32-33 lupailli jo ennätysparannusta”, muistelee Joonas juoksun kahdesta ensimmäisestä kilometristä.
Kahden kilometrin jälkeen alkoi nousu
Kisassa Joonas Harjamäki aloitti nousun kohti kärkeä kahden kilometrin jälkeen.
”Aloin pikku hiljaa nostaa sijoitustani ryhmassä, mutta porukkaa oli niin paljon, etta jäin hieman jumiin ryhmän puolen välin tienoille, kun juoksijoita oli parhaimmillaan kolmella radalla. Ajattelin matkaa olevan vielä niin paljon jäljellä, että mieluummin juoksen omalla paikallani kuin lähden ohittelemaan kolmatta rataa pitkin”, sanoo Harjamäki
Varsinaisen nousun kohti kärkeä Joonas aloitti hieman myöhemmin.
”Noin 650 m ennen maalia pääsin takaa-ajo ryhmän kärkeen, ja 400 m ennen maalia aloitin täysivauhtisen kirin. Sijoituksestani minulla ei ollut missään vaiheessa kisaa mitään hajua, ja vasta maalisuoralle tultaessa huomasin taistelevani voitosta”, analysoi juoksija juoksun loppuvaiheita.
Harjoittelu on sujunut hyvin
Joonas Harjamäen opinahjo on Lamar University Teksasin Beaumontissa. Kuluvan talven aikaiseen harjoitteluun mies on tyytyväinen
”Harjoittelu on ollut tähän asti ihan perus vauhtikestävyys- ja määräpainoitteista treeniä. Hallikauteen en ole sen kummemmin luonut mitään tavoitteita enkä ole herkistellyt kisoihin millään lailla”, valottaa hän harjoittelun sujumista. Selkeä tulosparannus piilee Harjamäen mukaan pitkäkestoisessa harjoitusrupeamasta.
”Uskon, että syy selkeään ennätysparannukseen on nyt jo lähes vuoden kestäneessä yhtäjaksoisessa harjoitusjaksossa ilman vammoja tai pahoja sairastumisia.”
Kv. hallikilpailut Husky Classic 13.2.2010
(kisa juostiin 307 metrin mittaisella radalla)
3000 m:
1) David McNeill Australia 7.47,52
2) Craig Miller Yhdysvallat 7.49,94
3) German Fernández Yhdysvallat 7.51,02
B-erä:
1) Thomas Farrell Britannia 7.58,68
2) Jack Bolas Yhdysvallat 7.58,85
3) Benjamin True Yhdysvallat 7.59,29.
C-erä:
1) Eric Burck Yhdysvallat 8.10,57
2) Steve Strickland Yhdysvallat 8.10,67
3) Joonas Harjamäki Suomi 8.10,82
(kolmessa erässä juoksi yhteensä 65 juoksijaa)
Lue lisää
sul
Janne Ukonmaanaho
Janne Ukonmaanaho juoksi viime kesän Kalevan kisoissa 3000 metrin esteissä hopealle. Esteiden lisäksi hän paransi kauden aikana ennätyksiään 3000 ja 5000 metrillä. SM-maastoissa tuli kolmas sija vuoden 2007 tapaan. Toistaiseksi Janne Ukonmaanahon ennätykset ovat seuraavat:
1500 m – 3.48,65 (2006)
3000 m – 8.14,73
5000 m – 14.39,68
3000 m esteet – 8.49,58
1. Miten juoksijan taipaleesi on alkanut. Oliko nuorempana muita lajeja.
Olen harrastanut yleisurheilua pienestä pitäen hyvin monipuolisesti. 9-13ikäisenä päälajit olivat aitajuoksu ja pituus. Oikeastaan 14-vuotiaana päälajiksi valikoitui pidemmät lajit. Hiihto pysyi mukana pisimpään, 15-vuotiaaksi asti talvet hiihdin täysin, ja senkin jälkeen kilpailin hiihdossa suhteellisen aktiivisesti 17-ikäiseksi. Lisäksi harrastin jalkapalloa ja lentopalloa seuratasolla.
Vaikka harrastin nuorempana hyvin laajasti eri lajeja, halusin jo yhdeksän vuotiaana alkaa kestävyysjuoksijaksi. Muistan ajatelleeni, että isona minusta tulee vitosen juoksija. Aika hyvin on pikku poikana ollut tulevaisuus jo tiedossa.
2. Entä sitten esteet, milloin matkasta tuli päälajisi.
Kun siirryin P15 sarjasta 17-vuotiaiden sarjaan, tuli lajivalikoimaan esteet, ja kun olin juossut pika-aitoja nuoruuteni, pidimme isäni kanssa seuraavan kesän päämatkana esteitä. Lisäksi talvella Suomen Urheiluliitto järjesti Tommy Ekblomin vetämän esteleirityksen, johon pääsin mukaan. Viimeistään se teki minusta estejuoksijan. Tommyn vaikutus oli todella suuri, ja oli hienoa olla heti esteuran alusta asti huippuestejuoksijan ja huippuvalmentajan opissa.
3. Isäsi valmentaa sinua, miten yhteistyö sujuu.
Itseasiassa isä-Juhani ei enää varsinaisesti valmenna, vaan nykyisin vastaan itse valmennuksesta ja lähimpänä neuvonantajana toimii Olavi Koskinen. Olli on myöskin hierojanani. Lisäksi keskustelemme tiivisti Karilinen valmentajien kanssa, etenkin Tuomo Lehtisen ja Jukka Toivolan panos on suuri. Tähän on päädytty minun heikkouksieni vuoksi.
Olen kärsinyt sekä loukkaantumisista että ylikunnosta viimeisten kuuden vuoden aikana. Ongelmiin on yritetty löytää erilaisia ratkaisuja ja yksi näistä oli se, että minä itse viimeisenä teen harjoitusohjelman viimeiset piirrot. Tähän päädyttiin oikeastaan siitä syystä, että kun ohjelma on kirjoitettu valmiiksi, niin toteutin sen vähintään niinkuin se oli kirjoitettu. Mielellään vielä hiukan kovemmilla vauhdeilla. Ja jos alkoi tuntumaan, että olen väsynyt, niin tiedostin sen, mutta laskin silti, etten voi jättää tiettyä harjoitusta väliin tai muuttaa rytmitystä.
Siksi päädyin ratkaisuun, että teemme Ollin kanssa vain raakaversion päätreeneistä viikottain, ja itse päätän sitten oloni mukaan lopullisen sisällön. Jos tunnen väsymystä ja pitäisi tehdä kova harjoitus, niin koska vastuu on itselläni, uskallan paremmin muuttaa harjoitusohjelmaa tai rytmittää sen hiukan erilailla. Oikeastaan harjoittelussa ei muuta muutosta ole juurikaan tullut.
4. Millaista harjoittelutapaa valmentautumisenne edustaa. Jos voit antaa keskimääräisen viikon talvelta kesältä, niin hienoa.
Harjoitteluni on tyypillistä Karilinen juoksijan harjoittelua, tosin sillä erolla, että vammaherkkyydestäni johtuen harjoitusmäärät ovat ikävä kyllä aivan olemattomia. Loukkantumisista johtuen en tee mäkihyppelyitä. Tässä esimerkki viikko viime keväältä
ja toinen kesältä.
5. Kerroit Espoon Kalevan kisoissa, että harjoittelussa olette kesäkauden aikana panostaneet aikaisempaa enemmän määräharjoitteluun. Oliko asia näin, ja millaisen kehityskaaren kautta päädyitte tähän ratkaisuun.
Harjoittelussa ajateltiin mennä kesä läpi ilman suurempaa muutosta talviharjoitteluun. Olen mennyt kesäharjoittelun läpi aikalailla perusviikoilla. Tästä käy hyvänä esimerkkinä se, etten tehnyt kuin kolme rataharjoitusta koko kesän aikana. Eli alle yhden per kuukausi. Tämä on itseasiassa vähemmän mitä talvella. Siihen taas syynä oli nivusten heikko tilanne.
6. Miten hahmotat tulevaisuuttasi juoksijana. Löytyvät tulokset esimerkiksi akselilta 1500m/esteet vai enemmän 5000m/esteet.
Harjoittelu on enemmän skaalalle 5000m/esteet. Mutta ominaisuuteni ovat enemmän 1500m/esteet. Juoksen koko skaalaa, mutta pääasia on, että esteet alkaisi kulkemaan. Jotta esteet kulkevat, pitää myös sekä yli- että alimatkan toimia.
7. Onko ollut jalkavaivoja ja jos niin millaisia.
Tänä vuonna jalat ovat toimineet! Hiukan muita vammoja on ollut, muttei mitään isompaa. Vanhoja on näissä asioissa turha muistella:
8. Millainen on harjoittelusi kokonaismäärä tällä kaudella.
Tänä vuonna pääsen 4000 kilometrin paikkeille.
9. Ovatko tulevan harjoituskauden suunnitelmat jo selvillä esimerkiksi leirityksen suhteen.
Tarkoitus on jatkaa viime talven mukaisesti. Harjoittelin opiskelujen ohessa Oulussa ja kävin kuukauden tammikuussa Portugalissa. Tosin se leiri meni totaalisesti pilalle juuri ennen reissua tulleeseen haavan tulehdukseen. Leirityksen päätän sen mukaan miten syksy menee. Jos ongelmia ei ole ja kroppa toimii, niin käyn luultavastikin leirillä 17.12-10.1. Sen jälkeen hallikausi ja kevät määräytyy taas tilanteen mukaan.
10. Mitkä ovat vahvuutesi ja heikkoutesi juoksijana.
Heikkouksia on ehdottomasti vammaherkkyys. Vahvuutena pidän nautintoani kilpailimisesta sekä harjoittelusta.
11. Millaiset aikatavoitteet asetat ensi kaudelle. Esteiden EM-raja lienee 8.38.
Uskoisin, että suhteellisen ehjällä harjoituskauden voisin pystyä tuonne EM-rajan luokkaan, ja sitä lähden tavoittelemaan. Kuitenkin tärkeimpänä pidän sitä, että pystyn kehittämään harjoitteluani. Tulokset tulevat kunnon mukaan ja kunto harjoittelusta. Eli en usko, että kannattaa tavoitella mitään tiettyä aikaa, vaan mahdollisimman hyvää harjoittelukautta.
12. Onko juoksijaesikuvia.
Tottakai. Ihminen rakentuu esikuva-ajattelun ympärille. Kestävyysjuoksu on siitä hieno laji, että suuri osa juoksijoista arvostavaa voisiko sanoa, jopa tuloksista riippumatta yrittämistä ja fanaattisuutta juoksua kohtaan.
Ihailen Jukka Keskisalon henkistä vahvuutta tehdä asiat vain ja ainoastaan palvellakseen parasta mahdollista tulosta. Vaikeina aikoina Jukka uskoi kykyihinsä ja jatkoi samalla kovalla asenteella eteenpäin kohti parempaa huomista.
Yksi mielenkiintoisimmista henkilöistä, joita olen juoksun piirissä tavannut on Markku Varjo. Useiden vuosikymmenien juoksuharrastus ja ennen kaikkea kestävyysurheilun seuraaminen jatkuu yhä ja kovalla tunteen palolla. Make kuuluu sarjaan kestävyysjuoksun legendat, ja häneltä olen saanut paljon oppia kuinka asioille voidaan heittätyä koko
sielullaan ja nautitaan hyvin tehdystä työstä.
13. Jukka antaa tällä hetkellä hienon profiilin kestävyysjuoksulle.
Millainen merkitys itsellesi on sillä, että suomalainen juoksija on maailman estetilastossa sijalla 11.
Jukka on osoittanut, mitä lahjakkuuden ja tinkimättömän työn teon tuloksena on yhä saavutettavissa. Myös Jukan vaikeat vuodet ovat osoittaneet sen, kuinka pienestä asiat ovat urheilussa kiinni. Mielestäni hienointa Jukan kesässä on tuloskunnon pituus. Jukka on Riston kanssa hienosti oivaltanut kuinka pysytään koko kesä kunnossa oikeanlaisella rytmityksellä.
14. Opiskelet juoksun lisäksi, missä ja mitä.
Opiskelen hammaslääketiedettä Oulun yliopistossa.
15. Millaista tukea odottaisit/toivoisit kestävyysjuoksijoille Suomen Urheiluliitolta.
Urheiluliitto tukee rahallisesti sen mitä se taloutensa puolesta pystyy. Itse en oikein usko nykyiseen liittovetoiseen tukemiseen, vaan haluaisin että yleisurheilussa mentäisiin tulevaisuudessa vahvojen seurojen vetämänä.Liiton rooli tulee aina olemaan suuri, mutta toivottavasti seurakenttään nousee suurempia ja imagoltaan uskottavampia suurseuroja.
Seurojen toimiessa myös harjoituskeskustoiminta on tärkeää. Vain todella pieni osa juoksijoista harjoittelee ammattimaisesti, suurin osa juoksee kotimaassa ja opiskelee eri koulutusasteilla. Varsinkin juniorit ovat yleensä harjoituskeskusten läheisyydessä urheilulukioissa. Karilinen juoksijana minä uskon vahvasti ryhmäharjoitteluun. Toimivat harjoituskeskukset ja niissä vastuuhenkilöt ovat mielestäni tärkeä juttu. Tämä asia ei ainakaan Oulussa toimi tällä hetkellä kestävyysjuoksun osalta ollenkaan. Kaikki on yksilöiden aktiivisuuden varassa.
