Tiede

Juoksijoiden joukkoon siirtyminen aikuisiällä vaatii kärsivällisyyttä. Muutamien tunnustelulenkkien avulla voi jokainen saada jonkinlaisen käsityksen juoksemisesta, mutta lajin hienoudet avautuvat vasta useita kuukausia kestäneen lenkkeilyn jälkeen.

Hyvätuulisuutta saa juoksemalla

Suomalaisten odotettavissa oleva elinikä on 77,4 vuotta (miehet 73,7 ja naiset 81,2). Noin 80 vuotta voi vaikuttaa varsin vähäiseltä ajalta, mutta huonotuulisella elämänasenteella varustelulle ihmiselle tuo aika voi olla hyvinkin pitkä. Hyvätuulisuutta ei voi ostaa, mutta liikunnan avulla voidaan parantaa mielialaa päivästä toiseen.

Juoksemisessa hyväntuulisuuden lisääntymiseen vaikuttavat suorituksen aikana syntyvät endorfiinit. Ulkoilmassa tehty juoksulenkki lisää niiden tuotantoa, ja syntyessään ne saavat ihmisen tunnemaailmassa aikaan euforisen hyvänolon tunteen. Selvimmin tämän rennon ja hyvätuulisen tilan voi tavoittaa pitkien lenkkien jälkeen.

Säännöllisesti juoksevat tai muita aerobisia lajeja harrastavat ovat osittain tästä syystä keskimääräistä hyvätuulisempia, ja juoksemista on myös tästä syystä suositeltu masennuksesta kärsivien ihmisten hoitomuodoksi.

Juokseminen parantaa itseluottamusta

Liikuntamuotona juoksu on varsin yksinkertainen, mutta harrastuksen ylläpitäminen vaatii annoksen päättäväisyyttä. Esimerkiksi tästä sopivat lenkille lähtemiseen liittyvät vaikeudet suhteessa sateeseen tai lenkin tekemiseen aamuvarhain. Ihmiset luonnehtivat toisinaan hankalan lenkin jälkeistä tunnetilaansa ansioituneeksi. Tämä johtuu siitä, että juuri tuona päivänä he ovat käyneet juoksemassa normaalia vaativimmissa olosuhteissa. Samalla heidän itseluottamuksensa nousee muutaman asteen korkeammalle lopulta varsin vähäisen ylimääräponnistuksen vaikutuksesta.

Elämänselkeys lisääntyy

Nykypäivän kiireessä ihmisen kannattaisi ylläpitää vaivattomasti ylläpidettävää harrastusta kuten juoksemista ainakin kahden asian vuoksi. Ensinnäkin tehokkuutta ylistävässä yhteiskunnassa ihmisille jää liian vähän aikaa olla itsekseen omien ajatusten seurassa. Toiseksi juostessa ja juoksulenkkien suunnittelussa ihmisen selkeys elämää kohtaan lisääntyy. Päivittäinen lenkki ohjaa päivän kulkua oikeaan suuntaan, ja liikunnan aikana juoksija saa tilaisuuden tuulettaa ajatuksiaan päivittäisistä asioista. Juoksulenkin aikana henkilö pystyy katkaisemaan ainakin muutamien kymmenien minuuttien ajaksi kaikki itseensä kohdistuvat paineet niiden uudelleenarviointia varten.

Juoksija kestää painetta paremmin

Ihmisen elämään kohdistuu tietty määrä ammattiin, perheeseen, terveyteen tai harrastuksiin liittyviä paineita ja vastuita. Toisinaan on kuitenkin hyvä purkaa paineet, ja tässä tehtävässä juoksu on kumppani vailla vertaa. Olotila lenkille lähtiessä saattaa olla kireä ja piinainen, mutta juoksun aikana olo helpottuu. Lenkiltä palatessa olo on lähtötilanteeseen verrattuna sata prosenttisesti parempi.

Parempi paineensietokyky liittyy eniten siihen, että hyvässä fysiikassa oleva ihminen pystyy hallitsemaan itseään paremmin vaikeissa tilanteissa. Juokseva kestää tavallista paremmin esimerkiksi työvaikeudet, aviolliset ongelmat ja terveyshuolet. Muutoksien keskellä juoksu ja siihen liittyvät asiat edustavat pitkäaikaista pysyvyyttä.

Paino pysyy kurissa

Päivän aikana ihminen tarvitsee jo pelkkää olemassaoloaan varten energiaa noin 2.000 kilokaloria. Tämän lisäksi ihminen tarvitsee käyttöönsä useita satoja tai jopa tuhansia kaloreita riippuen työn ja harrastusten rasittavuudesta: kun 70 kilon painoinen henkilö juoksee puoli tuntia kymmenen kilometrin tuntinopeudella, niin tällöin hän käyttää harjoituksen aikana noin 350 kilokaloria. Kun henkilö tekee esimerkiksi viikon aikana viisi ko. harjoitusta, niin tällöin hän polttaa varsin vaivattomalla tavalla jo lähes 2.000 kilokaloria. Ja vaikka lisäenergian tarpeessa nautitun ruoan määrä nousisikin, niin juoksemisen ja tarkan ruokailun yhdistelmällä voidaan painoa pudottaa ja hallita terveellä tavalla.

Painon pudotus on kannattavaa myös siksi, että tutkimuksen (Wei et al. 1999) mukaan ylipainoisten miesten riski sairastua sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksiin on 2,6 kertaa suurempi kuin normaalipainoisilla miehillä. Säännöllisen liikunnan avulla ryhmän sairastavuusriskin huomattiin pienenevän. Saatu tutkimustulos viittasi siihen, että riskiryhmään kuulumista voidaan osaltaan selittää myös liikkumattomuudella.

Elämän pituus lisääntyy

Länsimaissa arvostetaan pitkää elämää, mutta vielä tärkeämpää olisi arvostaa tervettä elämää.

Paffenbargerin (et al. 1994) tutkimuksessa todettiin jo noin 2.000 kilokalorin suuruisen viikkoliikunnan lisäävän eliniänodotusta 2,5 vuoden verran silloin, kun henkilö on pitänyt yllä mainituntasoista liikuntaa jatkuvasti 35-vuotissyntymäpäivänsä jälkeen. Jos samansuuruinen liikunta aloitetaan esimerkiksi vasta 50-vuotiaana, niin tällöinkin eliniänodotteen kasvu on 1,5 vuotta.

Myös suomalainen tutkimus, (Pekkanen et al. 1987) yhdessä muiden tutkimusten kanssa, vahvistaa tätä käsitystä, sillä niiden mukaan koko eliniän jatkuva liikunta lisää elinikää yhdestä kahteen vuoteen.

Terveenä pysyminen liikunnan avulla ei vaadi Cooperin (1968) mukaan yksilöltä kovinkaan suuria ajallisia tai liikunnallisia panostuksia. Tutkimus kertoo, että terveyden varmistamiseen riittävä ja viisi kertaa viikossa tapahtuva liikunta voidaan tehdä esimerkiksi kävelemällä viisi kilometriä, juoksemalla 3-4 kilometriä, pyöräilemällä 10 kilometriä tai uimalla 900 metriä.